Vielä 5 vuotta sitten olin holtiton tuhlaaja. Poltin kaiken sijoitettavissa olevan rahan johonkin täyteen turhuuteen. Silloin tuo tuntui täysin normaalilta, koska olin kasvanut niin kiinni tähän ajattelumalliin.

Suhteeni rahaan olen oppinut kotoani. Sain vanhemmiltani vastikkeetonta rahaa hyvin usein vain pyytämällä. Olen myöhemmin tajunnut, että tämän vuoksi olen pitänyt rahaa jotenkin helposti saatavilla olevana, joten sen kulutuskin on myös onnistunut ilman sen suurempia tunnontuskia. Yläasteelta alkaen olen pelannut kaikki rahani RAY:n automaatteihin ja aikuisiällä rahat paloivat mm. ravintoloihin ja baareihin (aikuisena sain peliongelmani kuriin hullunkurisesti pokerin avulla, kun opin pelaamaan sitä niin hyvin, että pärjäsin useamman vuoden pokeriammattilaisena ja lopetin kasinopelit lähes kokonaan).

Vanhasta ajattelumallista eroon pääseminen on ollut hyvin vaikeaa. Säästäminen ja sijoittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, joka on itseltäni raha-asioiden kohdalla puuttunut kokonaan. Vanhan suhteen heivaus veikin useamman vuoden. Matkan varrelle mahtui monta takapakkia, mutta nyt tuntuu siltä, että olen oikeasti sisäistänyt uuden ajattelumallin. Raha ei enää polta taskuissani, vaan laitan sen mieluummin säästöön.

Tavoitteenani sijoittamisen suhteen on lyhyellä aikavälillä taloudellisen vapauden kasvattaminen ja oman asunnon hankinta. Olen yrittäjä, joten tunnen, että taloudellisen turvaverkon on pakko olla kunnossa. Tukevat taloudelliset puskurit mahdollistavat riskinottoa ja vähentävät turhaa murehtimista. Liian pienet säästöt puolestaan nostavat välittömästi stressitasoja, kun kaiken maailman uhkakuvat alkavat nousta mieleen.

Yrittäjyyden ohella suoritan tällä hetkellä toista tutkintoani (KTM), joten tästä johtuen oman asunnon hankinta on näin kolmekymppisenäkin vielä vaiheessa. Haluan saada taloudelliset puskurit siihen kuntoon, että en joudu stressaamaan raha-asioista, ennen kuin siirryn omistusasujaksi. Haaveenani on omakotitalon hankinta, mutta haaveen realistisuudesta (lyhyellä aikavälillä) en osaa vielä sanoa. Suunnitelmat varmasti tarkentuvat seuraavan parin vuoden aikana.

Pidemmän tähtäimen tavoitetilani sijoittamisen suhteen on työnteon vähentäminen viimeistään 55-vuotiaana. Pidän työnteosta (jos työnteko kohdistuu omaan yritykseeni) ja saan jatkuvasti maanisia innostuksen puuskia erilaisista uusista ideoista, joten täyttä vapaaherran elämää en ainakaan tällä hetkellä tavoittele. Muutama tunti päivässä erilaisten projektien parissa puuhaamista vastaisi itselleni golf-kierrosta Espanjan auringossa.

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa – taidan sijoittaa itseni seuraavaksi olohuoneen lattialle leikkimään lapseni kanssa. 🙂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *